PwC:n yritysvastuupalvelut -blogi

Miksi tulisin teille töihin

Työllä pitää olla tarkoitus, ja työnantajan on vaikutettava johonkin suurempaan hyvään. Nuoret työntekijät nimittäin haluavat olla ylpeitä työnantajastaan, jolle he hakeutuvat töihin. Palkallakin on merkitystä, mutta vielä enemmän työnantajan haluttavuuteen vaikuttaa se, minkälaiset kehittymismahdollisuudet se tarjoaa työntekijöilleen.

Uusimmassa Millenials at work -tutkimuksessa luodataan työelämää nuorten, vasta työmarkkinoille tulossa olevien silmin. Tarkoitusta varten haastateltiin yli 4 300 nuorta 75 maasta viime elokuun ja lokakuun välisenä aikana. Tuoretta tietoa siis.

Merkitykselliseksi tämän sukupolven näkemykset tekee se, että vuoteen 2020 mennessä puolet työntekijöistä on heitä.

Me rekrytoijat kuitenkin olemme – vielä vähän aikaa – usein aivan eri-ikäisiä. Meidän ajatuksemme ja arvomme työelämästä ovat pitkän työhistorian ja elämänkokemuksen tulos. Ehkä sen vuoksi joskus erehdymme kuvitelmissamme vasta työelämään tulevien odotuksista ja näkemyksistä.

Haasteita syntyy siitä, että pidämme härkäpäisesti kiinni omista kuvitelmistamme vaivautumatta selvittämään eri sukupolvien odotuksia. Globaalissa CEO Survey -tutkimuksessa CEO:t esittivät huolenaan, että he kokevat haasteelliseksi löytää nuoria lahjakkuuksia töihin tai heidät löydettyään, pitää heidät töissä. 

Lojaalisuus työnantajaa kohtaan näyttääkin olevan tutkimuksen mukaan heikompaa kuin aikaisemmilla sukupolvilla.

Mahtavatko näiden työelämään astumassa olevien 1980- ja 1990-luvuilla syntyneiden mielipiteet sittenkään poiketa niin kovin paljon niistä, mitkä itsellä oli joskus samassa vaiheessa? Kyllä mekin odotimme mielenkiintoisia työtehtäviä, jatkuvaa palautetta, vaihtuvia rooleja ja –kyllä – myös urakehitystä.

Vuosien ja kokemuksen myötä odotuksemme muuttuivat. Havaitsimme mikä on mahdollista ja mikä utopiaa. Ymmärsimme laajempia kokonaisuuksia, ja aloimme nähdä oman roolimme sen osana. En yritä selittää nuoren sukupolven odotuksia kokemuksen tai näkemyksen puutteeksi, mutta väistämättä meidän kaikkien ajatukset vuosien varrella muuttuvat.

On suuri virhe jättää ottamatta huomioon uuden sukupolven työelämälle ja työnantajansa valinnalle asettamat odotukset. Menetämme siinä sekä loistavia työntekijöitä että mahdollisuuden uudistaa työelämää.

Odotuksiin vastaamisessa ei tietenkään ole kysymys siitä, että työnantaja lupaa seitsemän hyvää ja kymmenen kaunista sen mukaan mitä kulloisetkin tutkimukset kertovat odotuksista. Kysymys lienee syvällisemmästä työelämän kehittämistarpeesta ja ennen kaikkea johtamisen muutostarpeista.

Harvassa työpaikassa on vain yhdenikäisiä työntekijöitä. Rekrytoinnissa ja johtamisessa menestymiseen tarvitaan avoimuutta ja ymmärrystä eri ihmisten tarpeiden erilaisuudelle sekä taitoa soveltaa niitä käytäntöön.

Sirpa Juutinen

Väärinkäytöksiä

Väärinkäytökset yritysvastuussa nousivat ensimmäistä kertaa esille Global Economic Crime Surveyn tuloksissa. Taloudellisia väärinkäytöksiä kohdanneet vastaajat raportoivat niistä yhden prosentin tulevan yritysvastuun alueelta. Kaksi vuotta aikaisemmin tämän alueen väärinkäytöksiä ei tullut ilmi lainkaan.

Yritysvastuu on vieläkin melko nuori ilmiönä ja vakiintumaton käsitteenä. Silti sen merkitys on kasvamassa kovaa vauhtia. Kuluttajat ovat kiinnostuneita tuotteiden alkuperästä. Sijoittajat vaativat ESG-periaatteiden noudattamista. Myös hyvät sijoitukset indekseissä kiinnostavat yritysvastuuseensa panostavia yrityksiä.

Yritysvastuun tunnuslukujen raportointi on toki kehittynyt, mutta esimerkiksi taloudelliseen raportointiin verrattuna se on vielä alkutekijöissään. Raportointiin käytettävät tietojärjestelmät ovat pitkään junnanneet kehityksessään, ja niihin liittyvät kontrollit saattavat olla hyvinkin heppoisia.

Kun ei oikein tiedetä, mistä ja miten pitäisi raportoida, ja kun ei ole kunnollisia välineitä raportointiin, on tietynlainen perusta epätarkkuudelle yritysvastuun tiedoissa olemassa.

Nämä seikat pelkästään tuskin johtavat väärinkäytöksiin. Yhdessä taloudellisen intressin kanssa maaperä saattaa muuttua otolliseksi. Kun lisätään tähän vielä se seikka, että yritysvastuuta itsessään pidetään yleensä hyvänä ja oikeana asiana, niin väärinkäytöksiä ei myöskään osata torjua kunnon kontrolleilla. Luotetaan siihen, että kaikki toimivat ja raportoivat jo asian luonteen perusteella rehellisesti ja jalosti.

Totuus on kuitenkin toinen. Noin vuosi sitten keskeytettiin EU:n päästökauppa joksikin aikaa, kun havaittiin, että päästöoikeuksia oli varastettu 28 miljoonan euron edestä viidestä eri kansallisesta rekisteristä tietoverkkorikoksella.

Päästöoikeudet ovat suoraan rahassa mitattavia, mikä tekee niistä houkuttelevan kohteen rikollisille. Monet muut yritysvastuun tunnusluvut ovat luonteeltaan ei-taloudellisia, jolloin niihin liittyvät rahalliset vaikutukset näkyvät välillisinä, mutta siitä huolimatta niitä on.

Hyvin hoidettu yritysvastuu on osa yrityksen tai sen tuotteen brändiä, jolloin sillä on myös taloudellista merkitystä. Rahoittajat ja sijoittajat saattavat myös pitää hyviä taloudellisia tuloksia raportoivia yrityksiä pienempiriskisinä kohteina.

En juurikaan törmää työssäni siihen, että yrityksen yritysvastuutietoja tietoisesti vääristeltäisiin kauniimmiksi. Osa tiedoista voi kuitenkin sisältää epävarmuuksia heikkojen raportointijärjestelmien ja puuttuvien kontrollien vuoksi.

Nyt on korkea aika alkaa panna asiat kuntoon tällä saralla. Vaikka tiedoissa monista syistä voi olla puutteita, yritysvastuu ja siitä raportointi on liian hyvä asia tullakseen pilatuksi väärinkäytöksillä.

Sirpa Juutinen

Teki hyvää

Firman pikkujoulut ovat takanapäin. Tänä vuonna niissä oli jotakin erilaista. Vanhan ylioppilastalon julkisivulla isot banderollit julistivat: ”PwC tekee hyvää”. Itse juhlassa suuri osa ohjelmaa muodostui siitä, että vapaaehtoistyöprojekteihin osallistuneita haastateltiin ja heidän työtään esiteltiin videoilla.

Wow, olinpa ylpeä työnantajastani! Erityisen ylpeä olin työtovereistani, jotka olivat käyttäneet lauantaipäivänsä johonkin erilaiseen, josta on paljon iloa kaikille osapuolille. Jotenkin tuntui hyvältä sekin, että kohteiden joukossa oli paljon sellaisia, joille apu tuli tosi tarpeeseen. Vapaaehtoistyötä annettiin asunnottomille, vammaisille, vanhuksille, koululaisille sekä eläinsuojeluyhdistykselle.

Mahdollisuus osallistua työnantajan tuella vapaaehtoistyöhön on ollut jo pitkään osa yritysten yhteiskuntavastuun toimia. Suomessa sen osuus on ollut vaatimattomampi verrattuna sellaisiin maihin ja yhteiskuntiin, joissa hyvinvointipalvelut eivät ole kattavia ja joissa niitä sen vuoksi on täydennetty perinteisesti hyväntekeväisyydellä.

PwC:n, kuten minkään muunkaan yksittäisen yrityksen, vapaaehtoistyö ei ratkaise hyvinvointipalvelujen saatavuuden tai laadun ongelmia. Se on vain pieni pisara meressä. Suurin merkitys asialla on todennäköisesti meille työntekijöille.

Mukana olleet ovat kohdanneet toisenlaisen maailman kuin normaalisti työpäivän aikana. Se auttaa ymmärtämään maailman moninaisuutta – ehkä auttaa näkemään päivittäisen työympäristönkin hieman uudesta näkökulmasta.

Luultavasti erilaisuuden sietämisen kyky, jopa hyväksyminen, kasvaa. On helppoa antaa itsensä ummistaa silmänsä yhteiskunnalta bisneksen ja bisnesihmisten ulkopuolella. Se ei kuitenkaan katoa mihinkään sillä, että sitä ei katso tai sitä ei näe.

Meidän työssämme kyky ymmärtää elämää ja sen erilaisuutta on yhtä tärkeää kuin kyky ymmärtää bisnestä. Väitän, että avaramman maailmankuvan avulla on helpompaa asettua toisten ihmisten ja toisten yritysten asemaan, ja oivaltaa, mistä heidän haasteissaan tosiasiallisesti on kysymys. Myöskään ratkaisujen etsimisessä ja esittämisessä ei tarvitse tyytyä kaikkein ilmeisimpiin, mikä saattaa olla se pieni erilainen asia, jolla lisäarvo tilanteeseen löytyy.

Vapaaehtoistyöhön osallistuminen ei toki ole mikään automaatti, joka tekee tekijöistään parempia ja tehokkaampia ja enemmän lisäarvoa asiakkaille tuottavia työntekijöitä. Ei sorruta liioitteluun tässäkään. Ammatillinen osaaminen on kuitenkin kaiken lähtökohta työssä. Väitän kuitenkin, että näille PwC:n työntekijöille osallistuminen on jättänyt pysyvän tunnejäljen.

Aina ei pysty selkeästi sanomaan, mitä tosiasiallisia vaikutuksia asioilla on ollut. Se kuitenkin tiedetään, että jos muutoksia halutaan saada aikaan, on tie tunteiden kokemisen kautta lyhyempi kuin lisää tietoa antamalla. Siksi onkin mielenkiintoista katsoa, mitä tästä kaikesta seuraa.

Henkilökohtaisesti olen senkin vuoksi ylpeä työkavereistani, ettei tämä idea ollut meidän yritysvastuun ammattilaisten aikaansaama, vaan syntyi spontaanisti muiden PwC: n työntekijöiden keskuudessa. Se teki hyvää myös.

Sirpa Juutinen