Työurallani onnistuin aikoinaan valitsemaan itselleni huonon esimiehen, minkä seurauksena aloin jossakin vaiheessa valita kokonaan uutta työnantajaa. Muutaman kuukauden kärvistelin, ehkä olisin jaksanut pitempäänkin, mutta eräänä perjantaina puhelin kuitenkin soi. Tuli työtarjous, ja minulle annettiin aikaa miettiä asiaa viikonlopun yli. ”Otan työn vastaan”, kuulin itseni sanovan saman tien.
Varmaan vieläkin ajattelemme, että me työnantajina valitsemme itsellemme työntekijät hakijoiden joukosta. Kaikki meistä haluavat saada parhaat kyvyt. Taitaa kuitenkin olla niin, että yhä useammin halutuimmat työnhakijat kilpailuttavat työantajia ja valitsevat niistä itsensä kannalta kiinnostavimman.
Tutkimusyhtiö Universumin mukaan päteviä työntekijöitä on vaikea saada esimerkiksi sen vuoksi, ettei työnantajan maine ole tarpeeksi houkutteleva tai palkka ja etenemismahdollisuudet eivät ole riittävän kilpailukykyisiä (HS 25.2.2011).
PwC:n laajassa kansainvälisessä Millenials at work -tutkimuksessa paljastui, että opiskelijoista 88 prosenttia piti tärkeänä sitä, että tulevan työnantajan yritysvastuun arvot vastaavat heidän omia arvojaan.
Tätäkin mielenkiintoisempaa on mielestäni se, että 86 prosenttia oli valmis vaihtamaan sellaisen työnantajan, jonka vastuullisuusarvot eivät enää vastaa työntekijän omia. Oikea yritysvastuu ei pelkästään houkuttele, vaan sen puute voi myös ajaa pois. Minäkin lähdin, vaikken kuulu vastaajajoukon kanssa samaan sukupolveen, ja kertomastani tapahtumasta on jo pitkä aika. Jossakin kohtaa se vain tökkäsi lopullisesti.
Universumin tutkimustulosten yhteydessä kerrottiin myös uudesta ammattinimikkeestä, työnantajakuvan kehittäjästä. Ilmeisesti taustalla on kyseisen työnantajakuvatutkimuksia tekevän yhtiön oma pyrkimys kiinnittää huomiota omiin palveluihinsa, mutta ilmiönä tällaisen nimikkeen lanseerausyritys on kyllä jossain määrin merkillinen.
Miten työnantajakuvaa kehitetään? Rakennetaan kaunista kilpeä? Yksi ihminenkö sitä tekee? Todellinen työnantajakuva ei ole se, minkä työnantaja haluaisi antaa itsestään, vaan se, minkälaiseksi muut, ihan ulkopuoliset, sen muodostavat omissa mielissään. Heillä siihen vaikuttavat omat ja kavereiden kokemukset, sieltä täältä saadut, joskus hyvinkin paljon työnantajan haluaman kuvan vastaiset tiedon sirpaleet, joiden perusteella mielikuva muodostuu.
Miten muuten yritys tai muu organisaatio pystyy vaikuttamaan itsestään syntyvään kuvaan kuin rakentamalla pitkäjänteisesti jokapäiväistä todellisuutta yrityksen ja organisaation sisällä? Silloin puhumme yrityksen kulttuurista, toimintatapojen eettisyydestä, johtamisen laadusta, oikeudenmukaisesta palkitsemisesta, työn mielekkyydestä ja oikeanlaisesta haasteellisuudesta ja monesta muusta vastaavasta asiasta. Asioiden oikea koettu tila ratkaisee, ei niistä kerrottu kaunisteltu kuva, joka ei vastaa ihmisten omaa kokemusta yrityksestä tai organisaatiosta.
Hyvä todellisuus ei ole synnytettävissä hokkus pokkus-tempuilla eikä hoidettavissa vain muutaman ihmisen voimin. Työnantajakuvaa ei kehitetä kiillottamalla sitä perusteettomasti. Se syntyy katsojan silmissä ja kuulijan korvissa sellaiseksi kuin yritys sen jokapäiväisellä toiminnallaan on muodostanut.
Olen onnellisessa asemassa. Minulla on loistava tiimi ja upeita asiakkaita, unelmatyö kaiken kaikkiaan. Käsittääkseni en tarvitse työnantajakuvan kiillottajan palveluksia.
Sirpa Juutinen

Viimeisimmät kommentit