Vain kymmenen prosenttia johtajista todella vie organisaatiotaan eteenpäin. He ovat tehokkaita ja keskittyvät johtamaan strategiset tavoitteet maaliin. Näin väittää Harvard Business Review -uutiskirje (HBR). Mitä ihmettä ne loput 90 prosenttia oikein tekevät, kysyy HBR?
Onko millään organisaatiolla varaa pitää johtajina henkilöitä, jotka eivät pysty toteuttamaan tehtäväänsä? Kilpailu on kovaa, toimintaympäristö muuttuu nopeasti: on oltava tässä ajassa ja samalla vahvasti myös huomisessa, on nähtävä organisaation nykytila, mutta ymmärrettävä myös sen tarvitsemat muutokset, ja on kyettävä aistimaan nekin asiat, joista ei vielä edes osata puhua. Ei siis mikään helppo homma, mutta sen vuoksi johtajalta edellytetäänkin erityistä kyvykkyyttä.
Nykyisin ei enää juurikaan tapaa kulmahuoneisiin piiloutuvia, aikapäiviä sitten ajan hermolta pudonneita johtajia, joskin tarinoita huonoista johtajista liikkuu. Joissakin tapauksissa he ymmärtävät olla puuttumatta bisnekseen, jolloin osaaville alaisille jää tilaa pitää tilanne edes kohtalaisena.
Mutta auta armias niitä organisaatioita, joita kyvytön johtaja yrittää aktiivisesti johtaa! Niissä alkaa tapahtua monenlaisia asioita, ei välttämättä niitä, joita eniten toivotaan. HBR:n mukaan johtajien pitäisi aika ajoin katsoa peiliin ja kysyä, näkyykö siellä tehokas johtaja vai ei. Sen varaan ei saa jäädä, että joku joskus sattuisi antamaan asiasta palautetta. Tärkeintä on tiedostaa oman johtamisen tehokkuus tai tehottomuus itse ja tehdä se hyvissä ajoissa ennen kuin palautetta alkaa tulla.
Luultavasti juuri tässä on asian vaikein puoli: johtajalta edellytetään hyvää käsitystä organisaation ulkopuolisesta maailmasta ja sen trendeistä, samoin on oltava hyvin perillä oman organisaation kyvystä ja tehokkuudesta. Kun huomion keskittää näihin, voi oman persoonan ja toimintatavan ymmärtämisen parantaminen jäädä varjoon, jollei siihen tietoisesti kiinnitä huomiota.
HBR:ssa todetaan, että oman johtamisen toimintatapojen kriittistä tarkastelua haittaa myös se, että johtajan ympärillä pyörii liehittelijöiden apinalauma, joka pimentää johtajan havaintokykyä kiinnittämällä tämän huomion toisarvoisiin asioihin sekä ryöstämällä tältä kallista aikaa: strategisten kysymysten sijaan johtajat ajautuvat mikrotason manageeraukseen.
HBR kehottaa johtajia heittämään apinalauman ulos ja keskittämään energiansa sen sijaan niihin asioihin, joilla on eniten vaikutusta tavoitteiden saavuttamiseen. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta pitemmän päälle menestystä janoavat yritykset joutuvat kiinnittämään tähän asiaan huomiota.
Kun työntekijöistä on otettu prosesseja ja toimintaa tehostamalla kaikki tehot irti, saattaa katse seuraavaksi kiinnittyä johtamisen tehokkuuteen. Se on vastuullisuutta sekä omistajia että työntekijöitä kohtaan.
Toki on niin, että moni organisaatio voi toimia kohtuullisesti 90 prosentin joukkoon kuuluvista ei-tehokkaista johtajistaan huolimatta, mutta parhailla on hyvät johtajat. He ovat kymppikerholaisia.
Sirpa Juutinen
Viimeisimmät kommentit