PwC:n yritysvastuupalvelut -blogi

Selkärankaa

Lähes puolet yrityksistä on laatinut eettiset ohjeet, Code of Conductin, käy ilmi PwC:n Yritysvastuun barometrista. Osassa yrityksistä myös toimitaan niiden mukaisesti, osassa ne jäävät kuolleiksi kirjaimiksi. Monessa tapauksessa mahdolliset eettiset haasteet mielletään yksilöiden käyttäytymisen kysymyksiksi, mutta joskus ne voivat olla myös yrityksen liiketoimintaa koskevien päätösten takana mitä suurimmassa määrin.

Harvard Business Review -uutiskirje (HBR) nosti kysymyksen esiin esittelemällä päätöksentekoa koskien erään automerkin tiedossa ollutta turvallisuusriskiä. Yrityksen johto käsitteli asiaa bisneskysymyksenä, ei ihmisten turvallisuuden vaarantavana asiana. Monen mielestä kysymys oli myös eettinen.

Vaikka yli kaksi tusinaa ihmistä oli jo kuollut onnettomuuksissa, joiden takana olevan syyn autoyhtiön insinöörit tiesivät, tuotantoa ilman takaisinvetoa jatkettiin kovassa kilpailutilanteessa ylemmän johdon päätöksillä. Miksi, kysyy HBR? Koska johto todennäköisesti ajatteli kysymyksessä olevan puhtaasti liiketoiminnassa pärjäämistä koskeva päätös eikä asia, jolla on myös vahvasti eettinen ulottuvuus.

Epäeettisellä käyttäytymisellä, oli kyse sitten yritysten johdon päätöksenteosta tai yksittäisten työntekijöiden käyttäytymisestä, on taipumuksena jatkua, jollei peräti levitä, ellei siihen puututa. HBR toteaakin, että useimmiten työntekijät kiertävät tai suorastaan rikkovat eettisiä sääntöjä, koska vastuussa olevat ovat sokeita epäeettiselle käytökselle tai tietämättään jopa rohkaisevat sitä.

Onko tässäkin kysymys siitä kuuluisasta sisäisestä valvonnasta, tai pikemminkin sen puutteesta? Sisäisellä valvonnalla on sanaparina ikävä maku: joku liittää siihen mielessään kyttäämisen, tiukkapipoisuuden, byrokratian, lomakkeiden täyttämisen, kontrollien kirjaamisen, ilmiannot ja vaikka mitä. Ehkä se joskus on saanut noitakin piirteitä, mutta pääpiirteissään se on positiivinen asia.

Haluaisin itse määritellä sisäisen valvonnan ihan omin sanoin seuraavasti: se on asioiden johtamista kohti sovittua päämäärää, mutta lisäksi sen varmistamista, että näin todellakin tapahtuu ja että kun asioita johdetaan kohti sovittua päämäärää, se toteutuu eettisesti hyväksyttävien toimintaperiaatteiden mukaisesti.

Lähes puolella PwC:n Yritysvastuun barometrissa analysoiduista yrityksistä siis on kirjoitettu Code of Conduct, mikä on hyvä. Jos se on huolella ja ajatuksella laadittu, monia sudenkuoppia on todennäköisesti onnistuttu tunnistamaan. Parhaassa tapauksessa ohjeet ovat niin selkeitä, että niiden avulla sudenkuoppiin putoaminen vältetään.

Kaikki tiedämme, ettei elämässä – puhutaanpa sitten työ- tai yksityiselämästä – pystytä kirjoittamaan ohjetta kaikkien tilanteiden varalle. Onneksi näin on, koska sellainen elämä olisi sietämätöntä suorittamista ja noudattamista.

Code of Conduct näyttää selvän suunnan, mikä on toivottavaa ja mikä vältettävää. Suurin osa eettisestä päätöksenteosta jää kuitenkin viime kädessä yksittäisen ihmisen oman harkinnan varaan. Sen vuoksi meillä pitää olla ajatuksissa ja sydämissä yrityksen yhteinen arvopohja, joka navigaattorin tapaan neuvoo meille tuntemattomissa risteyksissä oikean tien.

On hyvä muistaa, että yrityksen todellinen Code of Conduct ei ole dokumentti, vaan johtamisen ja toiminnan tapa, jota työntekijät joka päivä lukevat meidän – esimiesten ja kollegoiden – käytöksestä. Siinä meiltä tarvitaan selkärankaa.

Sirpa Juutinen

Eikö vieläkään

Joskus vuosi sitten olin pitämässä puhetta yritysvastuusta kertovassa tilaisuudessa. Maalailin monin sanoin, kuinka asiat ovat edistyneet suomalaisissa yrityksissä ja kuinka tällä hetkellä yritysvastuuasioiden tila on jo melko hyvällä mallilla. Olin myös sopinut antavani haastattelun heti tilaisuuden jälkeen. Toimittaja oli yleisön joukossa kuuntelemassa puhettani taustaksi haastattelulle.

Puhe loppui ja haastattelu alkoi. Toimittaja oli hämmentyneen oloinen. – Olet sanonut jo neljä vuotta sitten, että nyt ylin johtokin on kiinnostunut näistä asioista. Ja nyt taas kerrot saman asian ikään kuin uutisena. Mitä tämä oikein tarkoittaa? 

Arkistosta löytyneen kyseiselle lehdelle annetun aikaisemman jutun mukaan olin tosiaankin sanonut niin, ja nyt oli minun vuoroni olla hämmentynyt. Mitähän tämä oikein tarkoittaa? Analysoin siinä tilannetta sen suuntaisesti, että neljä vuotta sitten muutamat edelläkävijäjohtajat alkoivat miettiä yritysvastuuasioita, mutta että nyt joukko on kasvanut. Tästä hetkestä taaksepäin katsoen se taisi kuitenkin olla vielä melko harvalukuinen.

Onko tilanne muuttunut? Viimeiset pari vuotta olen tehnyt paljon töitä yritysten ylimmän johdon kanssa: johtoryhmien kanssa on mietitty yrityksen vastuullisuusasioiden sisältöä, määritelty kunnianhimon tasoa, asetettu tavoitteita, tehty suunnitelmia asioiden viemiseksi koko organisaatioon. Nytkö yritysvastuun asiat ovat nousseet ylimmän johdon agendalle?

Hämmästykseni ja pettymykseni oli käsin kosketeltavaa, kun sain ensimmäisen yhteenvedon PwC:n Yritysvastuubarometrin 2011 tuloksista. Sen mukaan yli puolet yrityksistä sijoittuu yritysvastuun johtamista kuvaavassa indeksissä alimpaan neljännekseen. Strategisessa yritysvastuussa peräti neljä viidestä on alimmassa neljänneksessä.

Eikö tilanne siis vieläkään ole siellä missä sen maalailin olevan jo neljä vuotta sitten? Barometrin mukaan ei ole. Tulokset ovat aikalailla vastaansanomattomat tässä asiassa. Barometria varten käytiin läpi TE5oo-listan yritykset plus 80 muuta yritystä tai organisaatiota. Vuosikertomuksen, vastuuraporttien ja verkkosivujen tietojen perusteella arvioitiin suomalaisen yritysvastuun raportoinnin, johtamisen ja strategiselle tasolle siirtymisen tilaa.

Löysimme reilun 120 yritysvastuustaan raportoivaa yritystä ja organisaatiota, mikä on ihan kohtalainen tulos. Corporate Registerin tilastojen mukaan Suomi on 20 eniten raportoivan maan joukossa. Se on hyvä tulos, kun otetaan huomioon, ettei kyseisessä tilastossa suhteuteta julkaistujen raporttien määrää maan kokoon tai väestön tai yritysten määrään, vaan kyse on absoluuttisista luvuista. Raportoinnissa piskuinen Suomi siis pärjää kohtalaisesti.

Mutta on meillä matkaa kirittävänä. Yritysvastuu ei välttämättä ole vielä suunnitelmallisen ja tietoisen johtamisen kohteena. Yritys voi olla hyvä raportoija, mutta huono yritysvastuun johtaja. Havaitsimme barometrissamme, etteivät parhaat raportoijat välttämättä saaneet hyviä tuloksia myös vastuullisuuden johtamisen ja strategisen yritysvastuun puolella. Löytyi kyllä muutama huippuyritys, jotka ovat hyviä kaikilla kolmella osa-alueella. Siihen joukkoon mahtuisi muitakin.

Barometrin julkaisun myötä annoin taas muutaman haastattelun yritysvastuun tilasta Suomessa. Jouduin toteamaan eläneeni harhan vallassa. Se varmaan johtuu siitä, että on tehnyt töitä edelläkävijöiden kanssa. Suuren enemmistön tila on jäänyt havaitsematta.

Viestini tällä kertaa on, että yritysvastuu on ylimmän johdon asiana vain noin parissa kymmenessä suomalaisessa yrityksessä, strategisella tasolla vain muutamassa. Hyviä raportoijia sen sijaan on ihan mukavasti. Odotan jo nyt ensi vuoden barometrin tuloksia. Pääsenkö silloin hehkuttamaan, että ei vielä viime vuonna, mutta nyt vastuullisuus on saanut sen paikan mikä sille kuuluukin kilpailukyvyn ylläpitäjänä ja kilpailuedun luojana. Paalupaikoille ehtii vielä.

Sirpa Juutinen