Tiedon tulvassa tuskastuu. Ärsykkeitä ylipursuavassa 24/7-maailmassa uusia virikkeitä sinkoilee kaikkialta. Myös yksityiselämässä tuntuu tärkeältä päivittää kavereille, että missä mennään ja mikä on meininki. Facebook kertoo yhä enemmän käyttäjiensä elämästä, tekstiviestit sinkoilevat, ja kaiken aikaa tiedämme paremmin kuin koskaan aikaisemmin, mitä maailmassa tapahtuu.
Informaatioyhteiskunnassa on vaikea välttää julkistuksia, päivityksiä tai uuden tiedon ryöppyjä tilanteissa, joissa entinenkään tieto ei ole ennättänyt jäsentyä. Itsekin huolestun, olemmeko tiimissäni riittävästi perillä kaikesta siitä, mitä yritysvastuun kehityksessä eri maissa tapahtuu. Klikkaan auki aina vain uusia linkkejä ja haalin informaatiota kunnes väsyn. Usein vain murto-osa tällä tavoin hankitusta tiedosta jättää pysyviä jälkiä mieleeni.
Ymmärrykseni kehittyminen ei pysy tiedon tulvimisen tahdissa. Asiat eivät jäsenny osaksi isompia kokonaisuuksia samalla nopeudella kuin tieto liikkuu. Informaation muruset jäävät helposti irrallisiksi tiedon palasiksi, joiden merkitykset ja vaikutukset piiloutuvat käsityskyvyltäni. Liittyvätkö nämä eri puolelta maapalloa kuuluvat uutiset yhteen, kertovatko ne toisiaan vahvistaessaan tärkeästä muutossuunnasta, vai onko kyseessä yksittäinen ilmiö, jonka merkitystä on tässä vaiheessa turhaa edes arvailla? Ei ihme, että päässä tuntuu surisevan.
Jossakin vaiheessa kontekstit yksittäisille tiedoille yleensä alkavat hahmottua, ja asioiden tärkeyden ja merkittävyyden alkaa ymmärtää. Kokonaiskuvan piirtyessä selvemmin esiin sen osa-alueista pystyy tekemään paremmin päätelmiä. Myös päätökset saavat selkeämmän suunnan. Johtamiselle muodostuu perusta, josta käsin vaikeatkin ratkaisut löytävät perustelunsa.
Tieto on tarpeellista ja ymmärrys välttämätöntä, mutta vasta viisaus johtaa parempaan tulevaisuuteen. Aristoteleen Nikomakhoksen etiikkaa mukaillen hyvän ihmisen tahdon kohde on hyvä. Viisauden merkitystä päätöksenteossa voisi ehkä kuvata niin, että tiedon ja ymmärryksen avulla ihminen muokkaa itselleen käsityksen mahdollisista tulevaisuuksista, joihin hänen päätöksensä voisivat johtaa, mutta viisaudella ihminen valitsee niistä parhaan. Hyvä käsitteenä ei enää liity pelkkään tietoon vaan myös arvoihin, jotka näyttävät valintatilanteessa oikean suunnan.
Vaikuttaisi siltä, että tietoa esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja sen maapallolle ja ihmiskunnalle aiheuttavista seurauksista meillä on riittävästi. Tosin viime aikoina julkisuudessa siitä on taidettu puhua aikaisempaa vähemmän. Toivottavasti emme kuitenkaan ole saaneet tässä asiassa ähkyä tiedon tulvassa, koska ongelmaa ei ole ratkaistu vielä eikä sopeuttamistoimia saatu riittävälle tasolle.
Tietoa meillä taitaa olla, mutta eikö meillä sittenkään ole ymmärrystä asiasta? Olemmeko jääneet väittelemään ilmastonmuutoksen hillinnän keinoista siinä määrin, että kokonaisuus ei ole hahmottunut oikein? Vai puuttuuko meiltä viisautta valita hyvä päämäärä?
Päätöksiä hyvästä tulevaisuudesta tehdään monella tasolla. Meillä yksittäisillä kansalaisilla on oma roolimme, mutta niin on myös yrityksillä ja valtioilla. Kaikkien panosta tarvitaan kestävän tulevaisuuden turvaamiseksi. Tietoa meillä on, ymmärryskin kasvaa, kunpa meillä olisi myös viisautta.
Sirpa Juutinen
Kommentit