Tänä vuonna myös opiskelijat, analyytikot, media ja kansalaisjärjestöt valitsivat suosikkiraporttinsa yritysvastuun raportointikilpailussa. Palkintoja saivat Stora Enso, Wärtsilä ja Kesko, joka oli myös juryn valinta 11 loppukilpailuun päässeen joukosta.
Kilpailu on järjestetty jo 16 kertaa, ja samat hyvät raportoijat napsivat vuosi toisensa jälkeen kärkisijoja. Joskus tämä on herättänyt kritiikkiä. Toisaalta tämänkin vuoden kilpailussa nähtiin, että myös ensimmäistä kertaa raporttinsa julkaiseva yritys, Outotec tässä tapauksessa, voi nousta kerralla mukaan kärkikahinoihin.
Raportteja kirjoittavat kamppailevat sisäisten ja ulkoisten vaatimusten paineessa. Jos raportti koetaan ensisijaisesti viestinnän vastuulla olevaksi harjoitukseksi, voi liiketoimintajohdolle olla vaikeaa nähdä siitä saatavia hyötyjä. Tunnuslukujen datakin voi olla kiven alla.
GRI-raportointiohjeisto koetaan ulkoa päin tulevaksi vaatimukseksi. Mikäli GRI-ohjeisto otetaan oman liiketoiminnan sijasta lähtökohdaksi, nousee se helposti puolijumalan asemaan, ja sen vaatimukset ohjaavat sekä raportointisisältöä että raportin rakennetta. Näissä tapauksissa tulee joskus mieleen koira, jota häntä heiluttaa.
Ymmärrän kyllä, että monet tahot toivovat yritysvastuuraportoinnilta yhteismitallisuutta ja vertailtavuutta, missä yleisesti käytössä olevan ohjeiston ajatellaan auttavan. Tässä kohtaa on pakko tuottaa pettymys: GRI itsessään ei tee yritysten tiedoista vertailukelpoisia kuin pieneltä osin.
Yritysvastuutietojen kerääminen, kirjaaminen, raportointi ja varmennus ovat suurelta osin vapaaehtoista. Yritysvastuuraportoinnissa ole olemassa taloudellisen raportoinnin tapaan vakiintuneita käytäntöjä, standardeja eikä lainsäädäntöä tulkintaohjeineen, joihin raportoinnin voisi perustaa.
Yritykset kamppailevat jo senkin kanssa, että saavat kerättyä tiedot yhtenevästi konsernin sisällä. Yritysten ja toimialojen välillä siihen on vielä pitkä matka, vaikka lukijoiden näkökulmasta vertailtavuus olisi toivottavaa.
Lukijoiden ääntä kuultiin raportointikilpailun valintaperusteluissa. Vertailtavuus ei tässä yhteydessä noussut esille, vaan pikemminkin syntyi vaikutelma, että raporteista haettiin juuri kyseisen yrityksen liiketoiminnan raportointikauden tapahtumien kannalta keskeisiin asioihin liittyviä tietoja.
Kaikkien valintoja tehneiden tahojen perusteluissa oli jotakin yhteistä: yrityksiltä odotetaan kattavaa, tasapainoista ja myös tavoitteista jäämisestä rehellisesti kertovaa raportointia, joka ei pelkästään keskity onnistumisiin. Lisäksi raportin on oltava helposti löydettävissä yrityksen nettisivuilta.
Sekin kiinnosti valitsijoita, miten yritysvastuu näkyy ylimmän johdon agendalla, miten hallitus käsittelee vastuullisuutta ja miten yritykset ovat raportissaan kertoneet vuoden varrella saamastaan kritiikistä ja esimerkiksi kansalaisjärjestöjen esille nostamista epäkohdista.
Rehellinen raportointi näyttäisi kiinnostavan, eivät kiiltokuvat.
Sirpa Juutinen
Viimeisimmät kommentit