Firman pikkujoulut ovat takanapäin. Tänä vuonna niissä oli jotakin erilaista. Vanhan ylioppilastalon julkisivulla isot banderollit julistivat: ”PwC tekee hyvää”. Itse juhlassa suuri osa ohjelmaa muodostui siitä, että vapaaehtoistyöprojekteihin osallistuneita haastateltiin ja heidän työtään esiteltiin videoilla.
Wow, olinpa ylpeä työnantajastani! Erityisen ylpeä olin työtovereistani, jotka olivat käyttäneet lauantaipäivänsä johonkin erilaiseen, josta on paljon iloa kaikille osapuolille. Jotenkin tuntui hyvältä sekin, että kohteiden joukossa oli paljon sellaisia, joille apu tuli tosi tarpeeseen. Vapaaehtoistyötä annettiin asunnottomille, vammaisille, vanhuksille, koululaisille sekä eläinsuojeluyhdistykselle.
Mahdollisuus osallistua työnantajan tuella vapaaehtoistyöhön on ollut jo pitkään osa yritysten yhteiskuntavastuun toimia. Suomessa sen osuus on ollut vaatimattomampi verrattuna sellaisiin maihin ja yhteiskuntiin, joissa hyvinvointipalvelut eivät ole kattavia ja joissa niitä sen vuoksi on täydennetty perinteisesti hyväntekeväisyydellä.
PwC:n, kuten minkään muunkaan yksittäisen yrityksen, vapaaehtoistyö ei ratkaise hyvinvointipalvelujen saatavuuden tai laadun ongelmia. Se on vain pieni pisara meressä. Suurin merkitys asialla on todennäköisesti meille työntekijöille.
Mukana olleet ovat kohdanneet toisenlaisen maailman kuin normaalisti työpäivän aikana. Se auttaa ymmärtämään maailman moninaisuutta – ehkä auttaa näkemään päivittäisen työympäristönkin hieman uudesta näkökulmasta.
Luultavasti erilaisuuden sietämisen kyky, jopa hyväksyminen, kasvaa. On helppoa antaa itsensä ummistaa silmänsä yhteiskunnalta bisneksen ja bisnesihmisten ulkopuolella. Se ei kuitenkaan katoa mihinkään sillä, että sitä ei katso tai sitä ei näe.
Meidän työssämme kyky ymmärtää elämää ja sen erilaisuutta on yhtä tärkeää kuin kyky ymmärtää bisnestä. Väitän, että avaramman maailmankuvan avulla on helpompaa asettua toisten ihmisten ja toisten yritysten asemaan, ja oivaltaa, mistä heidän haasteissaan tosiasiallisesti on kysymys. Myöskään ratkaisujen etsimisessä ja esittämisessä ei tarvitse tyytyä kaikkein ilmeisimpiin, mikä saattaa olla se pieni erilainen asia, jolla lisäarvo tilanteeseen löytyy.
Vapaaehtoistyöhön osallistuminen ei toki ole mikään automaatti, joka tekee tekijöistään parempia ja tehokkaampia ja enemmän lisäarvoa asiakkaille tuottavia työntekijöitä. Ei sorruta liioitteluun tässäkään. Ammatillinen osaaminen on kuitenkin kaiken lähtökohta työssä. Väitän kuitenkin, että näille PwC:n työntekijöille osallistuminen on jättänyt pysyvän tunnejäljen.
Aina ei pysty selkeästi sanomaan, mitä tosiasiallisia vaikutuksia asioilla on ollut. Se kuitenkin tiedetään, että jos muutoksia halutaan saada aikaan, on tie tunteiden kokemisen kautta lyhyempi kuin lisää tietoa antamalla. Siksi onkin mielenkiintoista katsoa, mitä tästä kaikesta seuraa.
Henkilökohtaisesti olen senkin vuoksi ylpeä työkavereistani, ettei tämä idea ollut meidän yritysvastuun ammattilaisten aikaansaama, vaan syntyi spontaanisti muiden PwC: n työntekijöiden keskuudessa. Se teki hyvää myös.
Sirpa Juutinen
Viimeisimmät kommentit