Työllä pitää olla tarkoitus, ja työnantajan on vaikutettava johonkin suurempaan hyvään. Nuoret työntekijät nimittäin haluavat olla ylpeitä työnantajastaan, jolle he hakeutuvat töihin. Palkallakin on merkitystä, mutta vielä enemmän työnantajan haluttavuuteen vaikuttaa se, minkälaiset kehittymismahdollisuudet se tarjoaa työntekijöilleen.
Uusimmassa Millenials at work -tutkimuksessa luodataan työelämää nuorten, vasta työmarkkinoille tulossa olevien silmin. Tarkoitusta varten haastateltiin yli 4 300 nuorta 75 maasta viime elokuun ja lokakuun välisenä aikana. Tuoretta tietoa siis.
Merkitykselliseksi tämän sukupolven näkemykset tekee se, että vuoteen 2020 mennessä puolet työntekijöistä on heitä.
Me rekrytoijat kuitenkin olemme – vielä vähän aikaa – usein aivan eri-ikäisiä. Meidän ajatuksemme ja arvomme työelämästä ovat pitkän työhistorian ja elämänkokemuksen tulos. Ehkä sen vuoksi joskus erehdymme kuvitelmissamme vasta työelämään tulevien odotuksista ja näkemyksistä.
Haasteita syntyy siitä, että pidämme härkäpäisesti kiinni omista kuvitelmistamme vaivautumatta selvittämään eri sukupolvien odotuksia. Globaalissa CEO Survey -tutkimuksessa CEO:t esittivät huolenaan, että he kokevat haasteelliseksi löytää nuoria lahjakkuuksia töihin tai heidät löydettyään, pitää heidät töissä.
Lojaalisuus työnantajaa kohtaan näyttääkin olevan tutkimuksen mukaan heikompaa kuin aikaisemmilla sukupolvilla.
Mahtavatko näiden työelämään astumassa olevien 1980- ja 1990-luvuilla syntyneiden mielipiteet sittenkään poiketa niin kovin paljon niistä, mitkä itsellä oli joskus samassa vaiheessa? Kyllä mekin odotimme mielenkiintoisia työtehtäviä, jatkuvaa palautetta, vaihtuvia rooleja ja –kyllä – myös urakehitystä.
Vuosien ja kokemuksen myötä odotuksemme muuttuivat. Havaitsimme mikä on mahdollista ja mikä utopiaa. Ymmärsimme laajempia kokonaisuuksia, ja aloimme nähdä oman roolimme sen osana. En yritä selittää nuoren sukupolven odotuksia kokemuksen tai näkemyksen puutteeksi, mutta väistämättä meidän kaikkien ajatukset vuosien varrella muuttuvat.
On suuri virhe jättää ottamatta huomioon uuden sukupolven työelämälle ja työnantajansa valinnalle asettamat odotukset. Menetämme siinä sekä loistavia työntekijöitä että mahdollisuuden uudistaa työelämää.
Odotuksiin vastaamisessa ei tietenkään ole kysymys siitä, että työnantaja lupaa seitsemän hyvää ja kymmenen kaunista sen mukaan mitä kulloisetkin tutkimukset kertovat odotuksista. Kysymys lienee syvällisemmästä työelämän kehittämistarpeesta ja ennen kaikkea johtamisen muutostarpeista.
Harvassa työpaikassa on vain yhdenikäisiä työntekijöitä. Rekrytoinnissa ja johtamisessa menestymiseen tarvitaan avoimuutta ja ymmärrystä eri ihmisten tarpeiden erilaisuudelle sekä taitoa soveltaa niitä käytäntöön.
Sirpa Juutinen

Viimeisimmät kommentit