Tällä viikolla on Finnish Business & Society ry:n vuosikokous. Olin aikoinaan itse kätilöimässä sitä maailmaan vuonna 2000. Aluksi toimittiin verkostona, mutta melko pian siitä tuli rekisteröity yhdistys. Perustamisvaiheessa mukana oli seitsemän yritystä. Omakin työnantajani PwC on ollut jäsen jo pitkään.
Yritysvastuu alkoi rantautua Suomeen 90-luvun loppupuolella. Aihe oli monen mielestä innostava henkilökohtaisella tasolla, mutta yleisesti siihen suhtauduttiin silloin epäilevästi, jopa huvittuneestikin. Itsekin leimauduin heti ensimmäisistä julkisista puheenvuoroista alkaen. Kannan edelleen sitä leimaa, ja olen siitä ylpeä.
Tällä viikolla olen kaivautunut historiaan ja lukenut vanhoja yritysvastuusta antamiani haastatteluja kahdentoista vuoden takaa. Huomaan, että niistä ajoista alan terminologia on kehittynyt ja vakiintunut. Siinä on menty eteenpäin. Muuten junnataan yllättävän paljon vielä paikoillaan.
Kauppalehti Option (1.3.2001) haastattelussa totesin, että ”Yritysten todellinen tarve herätä yhteiskuntavastuuseen syntyy muun muassa liiketoiminnan kansainvälistymisen mukana. Kun markkinat, hankintaketjut ja tuotanto globalisoituvat, on pakko ymmärtää muita kulttuureita ja ottaa huomioon esimerkiksi ihmisoikeudet.” Vähän aikaisemmin samassa haastattelussa olin sanonut: ”Vielä vuosi sitten arasteltiin ja mietittiin, ollaanko oikealla asialla. Nyt tuntuu jopa luontevalta puhua yritysten yhteiskunnallisesta ja jopa sosiaalisesta vastuusta.”
Miten minusta nyt, kaksitoista vuotta myöhemmin, tuntuu siltä, että edelleenkin tuntuu luontevalta puhua yritysvastuusta, mutta siihenpä se homma sitten jääkin. Tiedän, ettei tuo pidä paikkaansa kaikkien yritysten kohdalla, mutta valitettavan monen tilanne on juuri se.
Sinisilmäisyys on varmasti karissut liiketoiminnan kansainvälistymisen myötä, ja tarpeet aidon yritysvastuun kehittämiseen alkavat olla tiedossa. Jostain se vakavasti ottaminen kuitenkin jää kiinni.
Alan kallistua sen näkemyksen puoleen, että me kuluttajat emme tee tässä asiassa omaa osuuttamme niin kuin pitäisi. Hevosenlihaskandaali sen viimeistään osoitti.
Mitä kohtaa me emme ymmärrä? Miksi meille kuluttajille tulee tärkeäksi kertoa, skandaalin keskellä, että hevosenlihahan on hyvää, ja on sitä syöty ennenkin meetvurstina leivän päällä? Kyllä, mutta tuskinpa sitä on silloin myyty nautana.
Minua itseäni järkyttää ajatus, etten tiedä mitä ruokalautasellani on. Joku pelaa venäläistä rulettia minun terveydelläni ja elämälläni enkä minä edes saa tietää olevani sen kohteena. Minun puolestani hevosta saa syödä, jos joku sitä haluaa tehdä. Mutta minun ruokaani ei saa panna sellaista, mistä minulle ei kerrota.
Vastuullisuutta raaka-aineen toimittajalta olisi kertoa, että pollea tässä nyt popsitaan eikä lehmää. Lisäksi vastuulliseen toimintaan kuuluisi huolehtia eläimen hyvinvoinnista ennen teurastamista. Valmistajan vastuulla puolestaan olisi selvittää ja valvoa, että raaka-aineen hankinnassa saadaan sitä mitä tilataan jne.
Eivät nämä asiat ole lainkaan yksinkertaisia toteuttaa käytännössä. Välikäsiä on paljon, välillä jäljet tuntuvat katoavan toimitusketjussa. Yrityksissä pitäisi kehittää osaamista, luoda toimintajärjestelmiä, valvontaa, raportointia, ja kaikki maksaa. Siksi ne jäävätkin vähälle huomiolle, koska me kuluttajat emme edes vaadi sitä. Meille kelpaa, että joukossa on vähän hevostakin, ja onko se nyt niin väliä, vaikkei sitä tiedäkään.
Kuluttajilta tulevan todellisen paineen puuttuessa junnaamme yritysvastuun kehittämisessä paikoillaan. Pakko on ruoskia vähän itseäkin: olen tainnut epäonnistua pahemman kerran yritysvastuun edistäjänä, kun en ole tämän enempää saanut aikaiseksi. Puhetta on kyllä ollut mutta villoja on syntynyt vain edelläkävijäyrityksiin.
Onneksi sentään Finnish Business & Society voi hyvin. Seitsemän perustajajäsenen joukko on kasvanut yli 200 jäsenyritykseen. Vielä on toivoa, että jotain tapahtuu ilman skandaalejakin. Hope so.
Sirpa Juutinen
Hei Elina,
onneksi edelläkävijäyritykset ovat jo aloittaneet työt ennen tätäkin kriisiä, ja paljon asioita on hyvällä mallilla jo. Vie aikaa ja resurssejakin laittaa pitkät ketjut kuntoon myös yritysvastuunäkökulmasta - jollei näköpiirissä ole joko keppiä tai porkkanaa kuluttajien puolelta, homma jää helposti tekemättä kaikella sillä perinpohjaisuudella, millä pitäisi. Laadustahan tässäkin asiassa on lopulta kyse, joten yhteisellä asialla ollaan.
Kirjoittanut: sirpa juutinen | 03/04/2013 klo 11:10 ap.
Toivottavasti tämä kirjoitus on muistettu laittaa myös HS:n mielipidesivulle ja muihin medioihin ehdolle. Työtä on vielä paljon, mutta kyllä on paljon jo aikaansaatua asennemuutosta ja käytännön toimintatapojen muutosta näkyvissä, kiitos Sirpan ja muiden sinnikkäiden edelläkävijöiden. Myös Laatukeskuksen jäsenyritykset ovat erittäin hereillä yhteiskuntavastuun toteutumisesta liiketoiminnassaan, samoin laatupalkintokilpailun arvioijat. Voittajaksi tai palkituksi ei ole asiaa, jos ei ole näyttöä että toimintatavat ja tulokset kestävät arvioinnin myös vastuullisuuden liittyen. Vuoden laatuinnovaatiokilpailussa oli viime vuonna ensimmäistä kertaa erikseen sarja vastuullisille innovaatioille siksi, että halusimme nostaa tuota näkökulmaa lisää esiin. Tosin nämäkään toimenpiteet eivät kohdistu kuluttajiin, joiden todella pitäisi herätä.
Elina Mäkinen, Laatukeskus
Kirjoittanut: Elina Mäkinen | 03/04/2013 klo 10:07 ap.